2000-luku alkoi Sotilaskotiliitossa valmistautumisella suuriin muutoksiin. Moni sotilaskotiyhdistys varautui kotinsa sulkemiseen varuskuntien lakkauttamisen myötä. Laki vapaaehtoisesta maanpuolustuskoulutuksesta oli valmistelussa, ja se antoi toisaalta uskoa tulevaisuuteen myös sotilaskotijärjestössä.

Puolustusvoimat alkoi kehittää erityisesti muutamia suuria varuskuntia, mikä vaikutti pienemmissä varuskunnissa sotilaskotiyhdistysten taloudelliseen tilanteeseen negatiivisesti. Tähän tilanteeseen alettiin etsiä ratkaisua Sotilaskotiliiton johdolla.

Sotilaskotiyhdistysten keskitettyjä yhteishankintoja oli alettu jo aiemmin valmistella, ja työ vietiin maaliin puheenjohtaja Tarja Kiiran johtamana. Keskitetyillä hankinnoilla suuret ja pienet yhdistykset saivat ostaa tuotteita samoin eduin. Korostettiin erityisesti yhteisöllisyyden ja yhteisvastuun merkitystä järjestön sisällä.

Tarja Kiira muistutti Sotilaskoti-lehden kirjoituksessaan, että yhteisöllisyyden arvon olisi johdettava myös konkreettisiin tuloksiin: ”Yhteisöllisyys velvoittaa yhdistyksiä toimimaan edelleenkin toinen toisiaan auttaen ja tukien koko sotilaskotijärjestön parhaaksi myös varusmiehiin ja talouteen vaikuttavissa asioissa.”

Yhteisöllisyys lisättiin myös yhdeksi järjestön kirjatuista arvoista. Aiemmin kirjattuja arvoja olivat vapaaehtoisuus, osaaminen ja itsensä kehittäminen, luotettavuus sekä iloisuus ja palvelualttius.

Puolustusvoimien kanssa allekirjoitettiin uudistettu yhteistoimintasopimus poikkeusolojen sotilaskoti- ja kanttiinitoiminnan järjestämisestä. Kartoitettiin myös sotilaskotiyhdistysten ja muonituskeskusten yhteistoimintaa ja linjauksia päällekkäisten toimintojen poistamiseksi.

Aivan vuosikymmenen alussa, Sotilaskotiliiton 80-vuotisjuhlavuonna merkittävä tapahtuma oli Vapaudenristin ritarikunnan suurmestarin myöntämä kunniamerkki keltapunaisine nauhoineen kannettavaksi sotilaskotijärjestön lipussa.