Anniinan tarina
Olen tyyppinä aktiivinen ja tykkään olla monessa mukana. Ilmoittauduin noin vuosi sitten Naisten Valmiusliiton sotilaskotikurssille ja pääsin mukaan. Tästä sain lopullisen kipinän liittyä sotilaskotiyhdistykseen ja sillä tiellä ollaan! Minulla on myös tuttuja, jotka ovat mukana sisartoiminnassa, joten loppupeleissä päätös oli helppo.
Kirjasto oli suurin mielenkiinnon kohteeni, joten alusta alkaen toiveenani oli kirjastosisarena toimiminen. Ensimmäisen vuoroni tein kokeneen kirjastosisaren kanssa, joten aloitus tuntui turvalliselta. Vaikka ensimmäisen vuoron jälkeen tulikin pidempi tauko ennen kuin seuraavan kerran ehdin hommiin ja kaiken lisäksi kanssani vuoroon tulossa ollut sisar sairastui, oli alkuopastus niin hyvä, että pärjäsin mainiosti yksinkin!
Opiskelen tällä hetkellä eläinlääkäriksi, joten olen mukana toiminnassa pienellä panoksella, teen noin kerran kuukaudessa 3 h kirjastovuoron, pääasiassa viikonloppuisin. Sisarvuoroja kysellään neljännesvuosittain, jolloin voi esittää toiveita ja pystyy hyvin säätämään osallistumisensa oman elämäntilanteensa mukaan.
Kirjastovuorolla päivystetään paikan päällä ja autetaan kävijöitä muun muassa luomaan profiili kirjastoon lainaamista varten, lajitellaan kirjoja ja vastataan kysymyksiin. Usein varusmiehet viihtyvät kirjastossa myös pleikkaria pelaten. Mielestäni kirjasto on upea paikka ja lainaan myös itse usein sieltä teoksia. Toistaiseksi en tee vuoroja muualla, mutta voisin kyllä jossakin vaiheessa sitäkin harkita.
Vaikka kirjastovuorossa ollaankin yksin, olen tutustunut sotilaskotiharrastuksen myötä moniin ihaniin ihmisiin! Pyrin myös mahdollisuuksien mukaan osallistumaan sisariltoihin, retkiin yms. yhteiseen tekemiseen.
Parasta on ehdottomasti tehdä hommia mukavien, kiitollisten asiakkaiden kanssa – ja tokihan tässä pääsee välillä myös nauttimaan sotkun ihanista munkeista. Itse olen 26-vuotias ja koen, että tämä on harrastus, joka sopii kaikenikäisille!