Äitini oli aikoinaan aktiivinen sotilaskotisisar ja ”pakotti” myös minut 15-vuotiaana sotkuun hommiin, vaikka olin kaikkea muuta kuin kiinnostunut. Ystäväni Marja Tuovisen kanssa siellä sitten tehtiin sisarvuoroja, myöskään hän ei kyllä alkuun ollut kovinkaan innostunut asiasta. Hauskana yksityiskohtana voin todeta, että Marja toimii nykyisin Sodankylän Sotilaskotiyhdistyksen varapuheenjohtajana, eli kahdesta varsin haluttomasta ja ehkä vastustelevastakin nuoresta tuli kuin tulikin aktiivisia jäseniä, jotka yhä ovat innolla mukana toiminnassa! Harrastemerkin sain vuonna 1977, samana vuonna kuin suosikkibändini Popeda aloitti musiikillisen taipaleensa.

Sodankylästä muutin Rovaniemelle, josta elämä vei edelleen Ouluun. Siellä innostus sotilaskotitoimintaan lähti jälleen kytemään ja olinkin yhteydessä Oulun Sotilaskotiyhdistykseen. Kävi ilmi, että samana iltana oli sisarilta, jonne sain kutsun. Pienoisesta kuumeesta huolimatta lähdin paikalle ja nopealla tahdilla huomasin olevani mukana toiminnassa! Oulu on aktiivinen yhdistys, vaikka onkin pojaton, ja pääsin osallistumaan messuille, poliisipäiville ja moniin muihin kivoihin tapahtumiin.

Kolmisen vuotta sitten hyppäsin pois työelämästä ja muutin Tampereelle, lähelle lapsia ja lapsenlapsia. Koska halusin jatkaa sisartoimintaa, liityin Tampereen Seudun Sotilaskotiyhdistykseen, jossa olen ehtinyt toimia niin hallituksessa, kuin kuljetusvastaavanakin.

Vaikka jokseenkin vastahakoisesti lähdin mukaan toimintaan, koen nykyisin tärkeänä jatkaa äitini perinnettä. Äitini liittyi aikoinaan Sodankylän Sotilaskotiyhdistykseen ja sai 10-vuotismerkin vuonna 1975. Hän toimi johtokunnassa sihteerinä kuolemaansa asti, muistan vielä hyvin kaikki käsin kirjoitetut pöytäkirjat niiltä ajoilta.

Äitini oli arvostettu sotilaskotisisar ja hän sai hopeisen ansiomerkin, sekä Lapin jääkäriristin, jonka luovutti presidentti Mauno Koivisto. Äitini muistotilaisuus pidettiin sotilaskodissa ja sotilaskotisisaret tekivät kunniakujan kirkolta hautausmaalle.

Nykyisin teen sotkussa vaihtelevasti 1–2 vuoroa/kk. Minulle on tärkeää viettää aikaa lastenlasten kanssa, joten arvostan sitä, että pystyn itse määrittelemään antamani työpanoksen. Nyt kun olen jäänyt työelämästä pois, koen, että sotilaskotiharrastuksen sosiaalinen puoli ja yhteisössä toimiminen on erityisen tärkeää. Olen saanut useita sydänystäviä ja mielestäni on hienoa, että voin hyödyntää pankkialalla hankkimaani kokemusta yhdistyksen hyväksi. Lisäksi sotilaskotijärjestön arvot, mm. yhteisöllisyys, luotettavuus, iloisuus ja palvelualttius kuuluvat myös omaan arvomaailmaani.

Voin lämpimästi suositella sotilaskotitoimintaa, tule rohkeasti mukaan – jokaiselle löytyy mielekästä tekemistä! Toiminta tarjoaa innostavan harrastuksen, jonka toiminta on avointa, toista kunnioittavaa ja asioita eteenpäin vievää.