Historia
Sotilaskotiliitto aloitti vuonna 1921 rajaseututyön rajavartiolaitoksen myönteisellä suhtautumisella sotilaskoteihin. Sotilaita kehotettiin rajoilla viettämään vapaa-aikaansa sotilaskodeissa, joissa järjestettiin iltamia ja tehtiin isänmaallista valistustyötä. Ensimmäiset rajasotilaskodit perustettiin Kainuuseen mm. Kajaaniin, Kuhmoon ja Suomussalmelle. Rajaseututyön tavoite oli isänmaallinen herätystyö rajavartiostoissa sekä rajaseudun väestössä. Talvisota muutti tilannetta ja sotilaskodit seurasivat omia joukkojaan liikkuvana sotilaskotina rintamalle. Sodan päätyttyä uuden rajan vartiointi sitoi paljon miehiä, ja sotilaskotiliittoa pyydettiin järjestämään kenttäkoteja rajan läheisyyteen. (Simola 1996, 9–12.)
Rajasotilaskotiyhdistys perustettiin virallisesti marraskuussa 1946. Sotilaskotiliitolla oli pikkukoteja pitkin itärajaa, ja liitto katsoi, ettei voinut johtaa niitä tuloksellisesti. Sotilaskotiliitto lahjoitti kodit ja kalusteet korvauksetta uudelle yhdistykselle, joka sai nimekseen Rajasotilaskotiyhdistys. Yhdistyksen jäsenet ovat rajasotilaskotisisaria, joita vuonna 1948 oli yli tuhat ja tällä sisarmäärällä sotilaskotiliiton suurin yhdistys. Vuonna 1946 rajasotilaskoteja oli kaikkiaan 27.
Paikallistoimikuntien nimi muutettiin 1948 paikallisosastoiksi, muodostivat yhdistyksen toiminnan rungon. Sääntöjen mukaan osaston tehtäviin kuului mm. järjestää sotilaille illanviettoja, auttaa sotilaskotia kirjastonhoidossa ja tarjoiluissa. Varojen hankinta oli tärkeä osa osastojen työtä, näillä tuloilla järjestettiin erilaisia virkistystapahtumia varus- ja rajamiesten hyväksi. Lisäksi autettiin koteja lisäämään viihtyvyyttä ja järjestämään juhlia. Rajasotilaskotiyhdistyksellä on koko historiansa ajan ollut muista sotilaskotiyhdistyksistä poikkeava rooli.
Lue lisää sotilaskotitoiminnan historiasta.